Rakkautesi..

..et sinä tiedä,

vaikka niin sanot,

sanoit samaa ennenkin.

Valheita vain.

Sydämesi..

.. ikijäässä,

valehtelijan totuuksilla paikattu,

pimeydellä ruokittu.

Tunteeton piruparka.

Hukassa

Hapuilen sinne ja takaisin,

huojun kuiluni reunalla,

kapealla polulla.

Eksyn ja harhaudun,

uuteen suuntaan,

vääriin tuuliin.

Hapuilen sinne ja tänne,

tuonne,

sinua kohti,

ja sinusta pois..

..tulisit jo vastaan

Ikävä

Hiljaisuudessa,
yksin yössä,
kaipaan häntä niin.

Kauniissa sanoissa,
haavoitetussa mielessä,
kaipaan häntä niin.

Suloisissa soinnuissa,
hellissä kosketuksissa,
kaipaan häntä niin.


..sanat eivät riitä ikävästäni kertomaan

Uusi alku

Hukuttaudun tähän tunteeseen,

kietoudun sen hyväilyyn,

tässä olen vain minä,

minuus, minua

Heittäydyn lohduttavaan pimeäään,

pehmeään tuntemattomaan,

annan entisen lipua ohitse,

hitaasti, hiljaa

Vihdoin voin päästää irti,

kaikesta,

unohtaa menneen,

ikävät muistot,

onneni kahleet,

sinutkin

Toiseen suuntaan lähden,
varovasti hymyillen

Keväinen sade

Kevään ensi vesisade,

kuuntelen sen sointia.

sinä juoksit sateessa,
hymyilit pisaroiden valuessa kasvoillesi

Kevään ensi vesisade,

katselen sen tanssia.

sinä rakastit sadetta,
hypit riemuiten lätäköissä

Kevään ensi vesisade,

huuhtelisi mennessään ikävänikin..

-- .. -- .. --

Huuda vain,
en minä kuule,

en minä välitä,
en enää.

Lyö vain,
en minä rikki mene,

et särkynyttä enää voi haavoittaa.

Lähden taas,
samaan suuntaan kuin eilenkin,

odota vain,
en enää palaa.

Toiseen rakastun.

Viha

tänään,
minä haluan vihata kaikkia,

sinua,

ja häntä


tänään,
minä haluan satuttaa sinua

riistää kauniin mielesi,

alistaa sinut tahtooni


tänään,
minä haluan vihata koko maailmaa,

käydä yksinäisen sotaa,
olla kurja ja ruma


tänään,
minä haluan vihata itseänikin

Sinun piti minut pelastaa,

lupasit sen kauniilla sanoilla

Olla ainoa,

olla viimeinen,

olla hölmö prinssini

Minun piti vain rakastaa,

lupasin sen kauniilla sanoilla

Rakastaa virheistä huolimatta,

rakastaa teoista välittämättä,

rakastaa kuin ei kukaan koskaan

Sinä,

valehtelit jälleen.

Minä,

rakastuin uudelleen.

Helvetin porteilta taas takaisin pitkä matka on.

Satujen kertoja

Minä olen hento,

hento kuin pesäpuun keiju

Minä olen vahva,

vahva kuin kalliovuoren peikko

Minä olen kaunis,

kaunis kuin tornin prinsessa

Minä olen urhea,

urhea kuin metsän pienin olento

Minä olen,
vain satuihini eksynyt

Minä haluan..

Kuuletko sinä?!

Minä haluan sinut,

tähän,

nyt!

Minä en pyydä,

minä vaadin.

Ymmärrätkö sinä?!

Minä määrään tästä,

tämä on minun leikkini.

Sinä minun sätkynukkeni.

♥

Olet tarinani alkusanoissa..

kauniina mielessä,
rohkeana vierellä

hymynä huulilla,
kyyneleenä poskella

huutona yössä,
kuiskauksena aamuissa

Olet tarinani,

ja sen viimeinen piste.

Mörri ja Päivänsäde

ole sinä mörrini,
satumetsäni hassu peikko,

kujeile kanssani,

varpaasta kutita,

mättäälle istu,
ja mustikkaa maistele,

sateessa tanssi,

auringolle hymyile,

illan tullen kätesi ojenna,
kotiisi johdata,

minut,
päivänsäteesi,

en minä pimeää pelkää

~♥~♥~

Rakkauttani ei kukaan vie,

sydämeni poltetta sammuta.

Vihaani ei yksikään varasta,

sieluni sykettä hillitse.

Surumieltäni ei toiset vangitse,

kyyneleitäni pois pyyhi.

Sinua ei mikään takaisin tuo,
kaipuuni iäisyyteen kietoutuu.

Varastettu sydämesi

En välitä,

kuinka kauas minusta kuljet,

kuinka kauan olet luoltani poissa,

kuinka paljon muista välität,

ja kuinka montaa muuta yrität rakastaa

En välitä,

kuinka kauas mielesi vaeltaa,

kuinka kauan jaksat jatkaa pakoa,

kuinka paljon matkallasi muutut,

ja kuinka montaa piirrettäsi muutat

Lopulta,
palaat luokseni kuitenkin,
varastinhan jo sydämesi

Jos vain..

Jos joskus saisit maailmani palamaan,
voisin olla kokonaan sinun

Jos joskus näkisin sinussa totuuden,
uskaltaisin ehkä jäädä luoksesi

Jos joskus saisit sieluni värähtämään,
tietäisin sinun olevan oikea

.. .. .. ..

sielussani arpi,

siinä,

ihan sydämen vieressä,

kauan sitten syvään viilletty,

monet kerrat uudelleen avattu,

niin arka ja kipeä,

sinun nimelläsi tatuoitu

Lähtösi jälkeen

Sinun oli liian helppo lähteä,
jättää kaikki ja paeta
Minun oli niin vaikea jäädä,
muistaa kaikki ja vihata

Sinun oli liian vaikeaa sopeutua,
vangitun kahleisiin oppia
Minun oli niin helppo tottua,
vapauden avaimista luopua

Sinun on liian helppo unohtaa,
ja muita rakastaa
Minun on niin vaikea unohtaa,
tai ketään rakastaa

Rakkauden kieli

Hiljaisuudessa välillämme,

huokauksina hämärässä,

kauniina sen sointi soi,

suloisesti mieltäni kutittaa,

herkästi sieluani koskettaa,

antaa yhä rakastaa..

Ei valoa, huomisessa

Taival pitkä,

tie kovin kivinen

Ei uusia alkuja,

vain entisiä loppuja

Muistojen aavikolla,

tunteiden tuulissa

Suru mielessä,

kyynel poskella

Valottomaan huomiseen,
yksinäisyyden piinaan,

eikä matka lopu koskaan

.. .. ..

Sinun siipesi,

jo kauan sitten katkenneet,

liikaa yritit,

liian kauan taistelit,

yksin pahaa maailmaa vastaan,

yksin toisten joukossa.

Kauniit silmäsi,

kyynelistä kostuneet,

liikaa tunsit,

liian kauan rakastit,

yksin pahassa maailmassa,

yhtä toisten joukossa.

Murtunut sydän yössä yksin vaeltaa.

Samaa tarinaa

Mieleni hiipuu,

sen jatkuva narina lakkaa

Sieluni väsyy,

sen kaunis sointi pysähtyy

Sydämeni hiljenee,

sen lämmin syke vaimenee

Ja taas tänään,

sinä tulet vastaan,

sillä samalla kadulla kuin eilen

..uudelleen rakastun

Sinä minulle

sinä minulle,

kuin avoin kirja,

luen sanasi sielustasi,

näen ne katseessasi,

hiljaisia kuiskauksia,

hentoja kosketuksia,

menetettyjä sydämiä,

ujoja hymyjä,

sinä minulle,

kuin rakkausromaani

Menetys

Pimeässä,
huomisen pelko läsnä,
varjona minussa

Yksinäisen huuto yössä,
sanaton,
täynnä tuskaa

Kyyneleet tyynyllä,
yön hiljaisuus,
katoat ilman ääriviivoja

Mies ja kitara

Olen katsonut sinua,

lumoavaa hymyäsi,

loistavia silmiäsi,

katsonut liian kauan

Olen haaveillut,

yöstä toiseen,

aina aamun sarastuksiin,

vain sinusta

..olen kuunnellut sanojasi,
kitarasi kaunista sointia

Olen kuvitellut sinut,

vierelleni,

kätesi käteeni

Olen salaa sinua ihaillut,

kaukaa,

ihan hiljaa

..kaikki laulusi,
minussa elää

♥ ♥ ♥ ♥

Kyynelten täyttämä huominen,
sitä tänään pelkään.

Hymyn täyttämä eilinen,
sitä huomenna muistelen.

Hymyilen läpi kyynelten,
olen surussakin onnellinen.

Elämäni on ihanaa, vaikka väärin oivalsin

Mieleni on kirkas,

vaikka ajatukseni saastaisia.

Katseeni on lempeä,

vaikka sielussani raivo.

Hymyni on kaunis,

vaikka sisälläni myrskyää.

Askeleeni on keveä,

vaikka raajani verillä.

Omatuntoni on puhdas,

vaikka sinua satutin.

Haavoitettu

Niin sinä kauniisti minulle hymyilet,
silmäsi täynnä elämää,
iloa ja naurua,

ja minä sinulle takaisin hymyilen,
sieluni täynnä tuskaa,
vihaa ja itkua,

..iskemäsi puukko yhä selässäni.

Sinulla on kiire

Sinulla on kiire elämään,

ehtimään,

jokainen kivi kääntämään.

Sinulla on kiire tänään,

huomiseen,

huomenna tulevaan,

joka päivä,

jonnekin.

Sinulla on kiire ainiaan,

ikuisuuteen,

oma paikka etsimään,

rakkaus löytämään.

Sinulla on kiire..

..minä tulen kyllä perässäsi,
kunhan unelmiltani ehdin

Särjetty ihminen

Herkkä mieleni raiskattu,

raa'oilla teoilla viilletty.

Kaunis sieluni tuhottu,

julmilla valheilla nyljetty.

Lämmin sydän nujerrettu,

saastaisilla sanoilla myrkytetty.

..ja minä yhä vain sinulle hymyilen

Ainoa oikea

Tänään,

kuljen tässä,

kipu sydämessä,

kyynel silmässä.

Huomenna,

samalla tiellä,

haurain mielin,

särkynein sieluin.

Sinua yhä etsin..

Haaveilija

Ehkä olisi jo aikani,

havahtua,

elämään sitä elämää,

joka minua odottaa,

tai ehkä,

ehkä se meni jo,

kulki ohitseni huomaamatta,

otti mukaan jonkun toisen..

♥Ystävälle♥

En tarvitse sanoja,
koreita lauseita.

En tarvitse lahjoja,
turhia tavaroita.

En tarvitse kukkia,
kuihtuvia ruusuja.

Ystäväni,
minulle riittää lämmin hymy,
kätesi omassani ja kaunis hiljaisuus.

Sinä olet

Sinä,
kaunis ajatus,
kesäpäivän lämmin tuulahdus.

Sinä,
mieleni hulluus, sanojeni lähde.

Sinä,
kyyneleinä silmissä, kipu rinnassa.

Sinä,
elämäni rakkaus, sieluni kahle.

Sinä olet,
minä vähennyn.

Osaisinpa olla

Osaisinpa olla vahva,

kuin toinen siipi maassa eteenpäin hapuileva enkeli.

Osaisinpa olla hento,

kuin aamukasteen alla taipuva ruohonkorsi.

Osaisinpa olla rohkea,

kuin eturivissä seisova aseeton sotilas.

Osaisinpa olla kylmä,

kuin julma ja piittamaton ihminen,

jollainen sinustakin tuli.

Parasta aikaa

Hiljaisia askeleita,

hitaita liikkeitä

Ei kiirettä mihinkään,

ei pakkoa, ei melua

Lämmin suloisuus, johon kietoutua

Aika haaveille,

aika unille

Ihana sunnuntai

Rakkaus heikentää sinut

Rakkaus heikentää sinut,

taistelussa annat periksi,

myönnyt ja alistut,

hiljaiseen tyhjyyteen hitaasti vaivut.

Rakkaus heikentää sinut,

taistelussa osumat vastaan otat,

murrut ja ahdistut,

pimeään synkkyyteen hitaasti vajoat.

Rakkaus heikentää sinut,

riisuu sinut aseistasi,

paljastaa pelkosi, virheesi,

löytää sinut piilostasi.

Rakkaus heikentää sinut,

ilmankaan et osaa elää..

Hän hymyilee tytölle,

tyttö hymyilee hänelle.

Tyttö kirjoittaa hänelle,

hän vastaa tytölle.

Hän pitää tytön kuvasta,

tyttö hänen kuvastaan.

Tyttö salaa tunteensa häneltä,

hän salaa tunteensa toisilta.

Mihin he päätyvätkään..

..sanoiksi runooni,

arkistoihin ainakin.

♥~♥~♥

älä mene,

anna hetki vielä

älä sano,

hiljaisuus kauniimpaa

älä katso,

häpeän itseäni

älä tuomitse,

olen jo parempi ihminen

ole vain,

ja ymmärrä minua

Hajalla

ymmärrä minua,

hiljaista mieltäni

ja särkynyttä sieluani

katso minua,

kyyneleisiä silmiäni

ja surullisia kasvojani

tunne minut,

vaimeat sydämeni lyönnit

ja haparoiva käteni

ota minut,

kaikki julmat vikani

ja hullut tekoni

rakasta minua,

joku päivä olen jälleen ehjä

ja kokonaan sinun

-- - --

Etsi elämä,
ota ja käytä,
tunteilla se täytä.

Etsi elämä,
jälkesi jätä,
ja sitä hyvästiksi petä.

Poika valokuvassa

Hän katsoo minua..

Tummat silmät sähdetivät,
hymy saa hymyilemään
pisamaiset kasvot iloiset,
hörökorvat ihanat,
hiuksensa pelkkää sotkua,
ja kaikkea hänessä rakastin..

Rakastin pienellä mielellä,
suurella sydämellä,
keskenkasvuisella sielulla..

Hylkäsin ja jätin,
valheilla peitin tunteeni,
naurulla suljin sydämeni,
piilotin kyyneleeni..

Maailman tuuliin hänet menetin,
vuosiksi kokonaan kadotin,
mielestä joskus hukkasin,
sydämestä en milloinkaan..

Häntä minä yhä rakastan..

Ikäväni..

hitaasti murenee muurini,

vaiti on mieleni,

tauonnut sieluni myrsky

päästän irti,

vihdoin ympärillä pimeää,

ja hiljaista

kyyneleet tyynyllä,

kauniit muistot mielessä,

ikäväni ei lopu koskaan

Sinulleko?

Sinulle lauluni laulan,
satakielen äänellä viserrän,
kyyhkysen kielellä kujerran

Sinulle kaikkeni annan,
sanani kauneimmat,
lauseet koreimmat

Sinulle..

..ei, en osaa sittenkään

sinulle mitään antaa

Kotiin ♥

Kohtalo kuljettaa minut vielä oikeaan satamaan,

oikeaan paikkaan, kotiin viimeinkin.

Kauan, jo liian kauan, olen joutunut vastaan taistelemaan,

levätä viimein tahtoisin, pään omaan sänkyyni painaa.

Kotiin palata haluaisin, ainoaan oikeaan kotiin,

äitini rakentamaan, perheeni muistojen täyttämään.

Lapsuudenkotiin tahdon, sen tuttuihin tuoksuihin,

leivinuunin tulet laittaisin, kaikesta vain nauttisin.

Vihdoinkin kotiin, liian kauan vieraiden asuttamaan,

minä sinne kuulun, ei kukaan muu..

Hmm..

liikaa sanoja pienessä päässä,

ei järkeviä muotoja,

tai kokonaisia lauseita,

pelkkä sekasotku

..ja mustikkarahka

Ei silloin, ei nyt, ei milloinkaan,

sylisi avoin minulle,

menetit paljon

..olenhan minä parhaasta seuraava

Sinä minulle

Ole onni ja rakkaus,

suru ja pettymys

Ole suuri ja komea,

valtava joskus

Ole maailmani,

sen pienin piste

Ole olematon ja ruma,

valtakuntani valtias

Ole rupikonna,

se sadun prinssi

Ole sydän ja järki,

kaunis mieli

Ole hulluuteni,

tunnelissa hohtava valo

Ole ihminen,

siinä missä minäkin

Kaunis hiljaisuus

Hiljaisuus,

kiehtovaa kauneutta,

auringon luomat timantit hangella

Hiljaisuudessa,

vain luonnon äänet

..kun orava rapistelee puunrunkoa,
kun lintu laulaa lauluaan

Hiljaisuus,

ympärillä pienen ihmisen,

talven valkoinen valtakunta

Hiljaisuudessa,

vain sydämen lyönnit

..huokaus,
ja huurteinen hengitys

Talvi

kylmä hiljaisuus,

aamun sininen hetki,

vain lumen narskunta kengän alla

kaikilla kiire,

elämään ehtimään,

pyörään pyörimään,

pois alta kurjan pakkasen

valkoinen kauneus,

lumi verhonnut maiseman

ja jäätyneen joen

hiljaisuuteen pysädyn,

poskissa pakkasen nipistelyt,

ympärillä valkeaa ja kaunista

tätä minä rakastan

Itsekkyys

Tästä kohdasta alan minä,

pienenä,

suurena,

kokonaisena.

Vain minä ja minua.

Minusta,

ja minulle.

Muita ei ole.

Olen maailmasi napa, sen keskipiste, yksi ja ainoa minä.

171006

minä sinuun ihastuin,
nauraviin silmiisi,
suloiseen hymyysi,
minä sinuun rakastuin,
ja rakastin,
niin paljon vain rakastin
ja uskoin,
rakensin elämääni,
tulevaisuutta
ja sortuvia pilvilinnoja sinun rinnallesi,
sinun vierellesi,
olin vain sinun
ja valmis jakamaan kaiken,
ilot ja surut,
hymyt ja kyyneleet,
vihan ja rakkauden,
vain sinun kanssasi

vuoksesi olisin tehnyt mitä tahansa,
kiivennyt yli vuorten,
uinut meren toiselle puolelle,
käynyt läpi harmaan kiven,
sinulle annoin kaikkeni,
rakkauteni, sieluni,
elämäni kokonaan,
rakastin sinua,
vain sen verran
kuin toinen toistaan voi rakastaa
ja luotin,
niin paljon enemmän kuin olit ansainnut

sinun vuoksesi käyn päivä päivän jälkeen,
läpi helvettiä,
jonne sinä minut ajoit
ja yksin jätit harhailemaan,
olematonta ulospääsyä sokeana etsimään

Tähteni,
kirkkaampi kuin sinun.

Mieleni,
puhtaampi kuin hänen.

Sieluni,
vapaampi kuin teidän.

Maailmani,
kauniimpi kuin heidän.

Yksinäisyyteeni,
kaltaistani etsin.

Tahtoisin sinut

Tahtoisin sinut pelastaa,

maailman pahuudelta piilottaa,

ottaa mukaan ja rakastaa

Tahtoisin sinut kokonaan,

elämääni kuulumaan,

maailmani jakamaan

Tahtoisin sinut,

kesäsateeseen tanssimaan,

talven tähtiä katsomaan

Tahtoisin sinut,

jos sinä tahtoisit minut

suljen silmäni ja olen onnellinen

paha maailma ei minua tavoita

vaaleanpunaiset unelmat täyttävät mieleni

olen täydellisen epätäydellinen

piilossa omassa maailmassani

ottaisin sinut mukaan,

kunpa vain pyytäisit

Kosto, suloisin kaikista

Kerro minulle,

kuinka suru valtaa sydämesi,

kuinka hulluus valtaa mielesi.

Kerro minulle,

kuinka maailmasi murenee,

kuinka unelmasi hävitettiin.

Kerro minulle,

kuinka epätoivosi syvenee,

kuinka yösi itket.

Kerro minulle,

mitä teinkään sinulle..

Kuka sinä olet?

miksi pysähdyn,

aina samaan kohtaan,

samoihin sanoihin,

miksi mietin,

millainen,

ääni, hymy, silmät,

millainen ihminen,

takana sanojen,

takana tunteiden,

pysähdyn,

aina sinuun,

kuvittelen,

kun en tiedä totuutta

Kuka sinä olet?

Mukana minulla

ilon säteitä ja onnen hetkiä

surun sateita ja tuskan huutoja

kauniita muistoja,
ja surullisia päiviä

paljon vihaa,
ja enemmän rakkautta

menneisyyden haamuja,
ja kadotettuja unelmia

suuria tunteita,
ja pieniäkin

mukana minulla

Varjoista valoihin

En minä anna sinun minua viedä,

itsesi voit mukaasi ottaa,

minä käännyn toiseen suuntaan,

valoon varjoista kuljen,

kun sinä katoat pimeyteen..

..mutta minä sinua odotan,

valon rajalla hiljaa istun,

jos mukaani tahdotkin tulla,

kuiskaa vain ja käteni sinulle ojennan,

enkä koskaan kädestäsi irti päästä.

-- -- --

Katso,

katso kuinka maailmani murtuu,

lohkeaa pala palalta,

sinä otit siitä omasi,

kuten muutkin haaskalinnut.

Ennen niin suuri ja avara,

enää pienen pieni saareke,

olematon,

yksinäisen valtakunta maailman reunalla,

kuilun partaalla.

Suru vallannut herkän kulkijan,

iskut vaimentaneet herskyvän naurun,

tuska himmentänyt loistavat silmät,

pelko vallannut huolettoman sielun,

sydämeni murskattu.

Katso,

sinä minut tuhosit,

lopullisesti.

Anna minun

Anna minun olla minä,
tanssia sateessa,
juosta metsässä ilman kenkiä.

Anna minun tuntea elämisen riemu,
ja tuska,
nauru ja kyyneleet.

Anna minun olla omanlainen,
erinlainen,
massaan sekoittumaton.

Anna minun haaveilla,
unelmoida vaaleanpunaisia satuja,
tuntea suuria tunteita.

Anna minun olla,
itseni kaltainen, hieman hullu.

Luovutanko jo..?

Ehkä hän käänsi viimeisen kerran veistä haavassani,

jospa en tästä enää nousekaan.

Ehkä tämä oli loppuni,

jospa viimeinen lyönti oli armonisku.

Ehkä olen jo tarpeeksi kärsinyt,

jospa tämä on tähtiin kirjoitettu kohtaloni.

..hetkiä, kun en millään jaksaisi jatkaa

Unohdettu

Pieni ihminen, suuri sydän,
niin paljon tunteva.
Omassa maailmassaan,
mielen sokkeloissa,
ihan yksin.

Ikävän vankina,
varjojen kahleissa,
pelkkää pimeyttä vastassa,
täysin voimaton.

Hämärän laskuun katsoen,
salaa toivoen jo aamun alkavan,
auringon hiljalleen nousevan.
Synkissä varjoissa,
valon takana piilossa,
olen eksynyt.

Ero

Pelkkää hiljaisuutta,

sanat jo sanottiin.

Sulaa hulluutta,

järki katosi kauan sitten.

Loputon tyhjyys,

tunne paloi hiljalleen kituen.

Ja minä käännyn takaisin kotiin.

Yksin.

.. .. ..

Minä olen tässä.

Sinä olet mieleni hulluus.
Valo pimeässä, varjo hämärässä.

Minä olen siinä.
Hiljaa.

Vaikka et minua huomaa.
Varjosi takana,
mielesi syvyydessä.

Sinä olet sieluni kahle.
Aina lähellä.

Yhä liian kaukana.
Ei käteni sinua tavoita.

♥♥

Maailman tuulissa,

kohtalon myrskyissä,

pelkään sinua.

Kuilun reunalla,

yksinäisyyden porteilla,

pelkään minua.

Älä mene,

älä katoa.

En jaksa,

en uskalla, elää enää yksin.

Olet epätoivoni ainoa toivo,

järkeni viimeinen ranta.

Olet rakkaus.

Ja viha.

Ikävä

minä tässä,

sinä jossain,

jollekin, jotain

hän minulle,

korvike

yksin yksinäinen

suru sidottuna sydämeen

ilman sinua,

ei ole minua

Tahdon sinut

Tahdon sinut mukaani, pienen pieneen hetkeen,
omaan salaiseen maailmaani, peiton alle pimeään,
piiloon muilta, kaikilta.

Tahdon sinut mukaani, suuren suureen hetkeen,
kauneinpaan aikaan, kukkakedolle tanssimaan,
auringon alle, taivasta katsomaan.

Tahdon sinut, elämääni kuulumaan,
jokaiseen päivään, jokaiseen yöhön.
Suruihin ja iloihin.

Tahdon sinut,
jokaiseen hetkeen.
Sadepisaroihin kuvastumaan,
auringon säteisiin hehkumaan.

Tahdon sinut.
Sinä sydämeeni kuulut.

...

Olisitko maailmani?

Rakkauden erämaa,
surun valtameri.

Aamujeni onni,
iltojeni ilo.

Vihani kohde,
sydämeni koti.

Olisitko kaikkeni?

-jos vielä jaksaisin rakastaa

Matkalla..

herkkä mieli,
liikaa haavoitettu,
yksin pimeässä, kadotettu, unohdettu

hapuileva askel,
yksi kerrallaan,
uuteen aamuun, uuteen elämään

odota siellä,
auringon noustessa,
minä tulen seisomaan vierelläsi

olen valmis