Siitä, mihin Ymmärrys loppuu, alkaa Hulluus

Haavoitettu

Niin sinä kauniisti minulle hymyilet,
silmäsi täynnä elämää,
iloa ja naurua,

ja minä sinulle takaisin hymyilen,
sieluni täynnä tuskaa,
vihaa ja itkua,

..iskemäsi puukko yhä selässäni.
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Runot
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Oma kuva
KatjaEmilia
Tarkastele profiilia

Arkisto

  • ►  2016 (1)
    • tammikuuta (1)
  • ►  2015 (5)
    • heinäkuuta (1)
    • kesäkuuta (1)
    • huhtikuuta (1)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2014 (13)
    • joulukuuta (2)
    • marraskuuta (8)
    • lokakuuta (1)
    • syyskuuta (1)
    • kesäkuuta (1)
  • ►  2013 (12)
    • joulukuuta (1)
    • marraskuuta (4)
    • lokakuuta (2)
    • syyskuuta (1)
    • elokuuta (4)
  • ►  2012 (7)
    • marraskuuta (3)
    • syyskuuta (2)
    • tammikuuta (2)
  • ▼  2011 (69)
    • elokuuta (1)
    • toukokuuta (2)
    • huhtikuuta (3)
    • maaliskuuta (7)
    • helmikuuta (54)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2010 (28)
    • lokakuuta (1)
    • elokuuta (8)
    • heinäkuuta (4)
    • toukokuuta (7)
    • helmikuuta (8)

Kategoriat

  • Runot (120)
  • ArkistojenAarteita (5)
  • Höpinöitä (5)
  • Jos (4)
Teema: Vesileima. Teeman kuvien tekijä: Jason Morrow. Sisällön tarjoaa Blogger.