Siitä, mihin Ymmärrys loppuu, alkaa Hulluus

Sinä minulle

sinä minulle,

kuin avoin kirja,

luen sanasi sielustasi,

näen ne katseessasi,

hiljaisia kuiskauksia,

hentoja kosketuksia,

menetettyjä sydämiä,

ujoja hymyjä,

sinä minulle,
kuin rakkausromaani
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Runot
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Oma kuva
KatjaEmilia
Tarkastele profiilia

Arkisto

  • ►  2016 (1)
    • tammikuuta (1)
  • ►  2015 (5)
    • heinäkuuta (1)
    • kesäkuuta (1)
    • huhtikuuta (1)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2014 (13)
    • joulukuuta (2)
    • marraskuuta (8)
    • lokakuuta (1)
    • syyskuuta (1)
    • kesäkuuta (1)
  • ►  2013 (12)
    • joulukuuta (1)
    • marraskuuta (4)
    • lokakuuta (2)
    • syyskuuta (1)
    • elokuuta (4)
  • ►  2012 (7)
    • marraskuuta (3)
    • syyskuuta (2)
    • tammikuuta (2)
  • ▼  2011 (69)
    • elokuuta (1)
    • toukokuuta (2)
    • huhtikuuta (3)
    • maaliskuuta (7)
    • helmikuuta (54)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2010 (28)
    • lokakuuta (1)
    • elokuuta (8)
    • heinäkuuta (4)
    • toukokuuta (7)
    • helmikuuta (8)

Kategoriat

  • Runot (120)
  • ArkistojenAarteita (5)
  • Höpinöitä (5)
  • Jos (4)
Teema: Vesileima. Teeman kuvien tekijä: Jason Morrow. Sisällön tarjoaa Blogger.