Hetki

Olisiko elämä täydellistä, jos olisi alistunut ja jäänyt,
olisi sanonut tahdon?

Unelmissaan hän eiliseen katsoo.

Päällä mekko valkoinen. Prinsessan.
Vierellä komein mies maailman.

Epätoivo, ahdistus. Kadotettu vapaus.
Silmissä kyyneleet.

Juoksee hän pois.
Mukanaan jotain lainattua, vanhaa ja uutta.

Sormuksessaan, jotain sinistä.

Yksi ja ainoa

Olisiko elämä helpompaa, jos vierellä kulkisi toinen,
yksi ja ainoa rakkaus?

Kaksi nuorta, levottomuus hiuksissaan,
intohimo silmissään toisiaan katsoo.
Käsi kädessä kulkee, nauraen tulevaisuutta odottaa.
Rohkeasti toista rakastaa.

Kaksi aikuista, tietoisuus hiuksissaan,
luottamus silmissään toisiaan katsoo.
Käsi toisen kädessä, elämänsä toiselle lupaa.
 Lujasti vielä rakastaa.

Kaksi vanhusta, harmaus hiuksissaan,
viisaus silmissään toisiaan katsoo.
Käden toiselle ojentaa, hiljaa kaiken ymmärtää.
Yhä vain rakastaa.

Luodut toisilleen.

~♥~♥~

Hän katsoi kyynelsilmin, katsoi päätään pudistaen,
vierelleen vielä anoi jäämään.

Minä lähdin hymyillen, lähdin kättä heilauttaen,
viimeiset hyvästit jättäen.

Uuteen elämään.

Sydämessä sivuääniä,
kuiskauksia hölmön rakkauden.

♥

Syttyisikö rakkaus uudestaan,

jos huominen antaisi unohtaa, virheet piilottaa?

Yksinäisyyden varjo yössä, hiljaa huokaa, syliinsä haavoittuneen verhoaa.

Ei pelkoa huomisesta, ei uskoa paremmasta.

Yksinäisen sydämessä, rikki revityssä, sammunut polte.

Joskus niin kauniisti roihunnut.

Jos kaiken piilottaisi, synkimmät salaisuudet hautaisi, jälleen pelastuisi.

Jos kaiken antaisi anteeksi, julmimmat teot unohtaisi, alusta alkaisi.

Tulisi luokse kaunis ihminen, antaisi rakastaa. Antaisi olla, vain minä.

Sytyttäisi uudellen, sammuneen rakkauden. Sydämen liekin.

Kaksin käsin

Olisiko huominen helpompi kestää, jos ei muistaisi eilistä,

ei aina tarttautuisi muistoihin?

Kyynel silmin päästin irti, yön pimeyteen katosi rakkaus. Hymyillen.

Katosi näkyvistä, katosi elämästä. Jäi sydämeen arpiseen.

Vaihtui syksy talveen, vuosi toiseen. Harmaana, elottomana.

Vaihtui todellisuus tarinaan, sanoiksi paperille. Sydän verta vuotavaan.

Vierivät vuodet, unohtui elämä. Kuivui kyyneleet.

Yllätti ja löytyi. Syttyi uudelleen. Rakkaus vanha, tarinaksi muuttunut.

Yllätti ja lähti. Katosi jälleen. Rakkaus vanha, tarinaa mukaillut.

Ja minä, pidän kiinni, edelleen. Muistoista.

Kaksin käsin.

Haavoitetulle

anna minun pelastaa,

sinut

vien turvaan pahalta

vien turvaan toisten katseilta,

julmilta teoilta

kuuntelen, lohdutan

rakastan vielä hetken,

viimeisen

♥

selkä vasten selkää

 pidät kiinni, koskematta ollenkaan

huudat lujempaa, sanomatta sanaakaan

 ollaan mykkäelokuva rakastamisen vaikeudesta

Kun vapauskaan ei käteen jää

Annoit rakastua sinuun.

Päästit lähelle,

julmaan, mustaan,

pettäjän sydämeesi.

Ripottelit polttavaa tuhkaa,

kuumaa, hehkuvaa,

kipunoiviin arpiin.

Yksin jätit kulkemaan,

pimeään, synkkään,

maanpäälliseen helvettiin.

Veit kaiken,

vapautenikin.

Kesäillassa

Hymyssäsi miljoona aurinkoa,

silmissäsi tähtien tuike.

Kohtaavat katseet.

Ohikiitävä hetki.

Lämmin tunne,
nipisti korvan takaa,
jäi iholle kihelmöimään.

Sai hymyilemään.

Toisen oma

Tahto olla vierelläsi,

halu koskettaa ihoasi.

Tuntea sormesi omissani,

kuulla sydämesi lyönnit.

Itkeä katkerat kyyneleet.

Ja rakastaa,

vielä kerran.

Yksinäisen yö

Kuule kuinka hiljaa,

sydämeni nimeäsi pimeässä huokaa.

Kuule kuinka hiljaa,
mieleni sanojasi pimeässä kaipaa.

Kuule kuinka hiljaa,
 ikäväni sinua pimeässä huutaa.

Kuule kuinka hiljaa,
kuiskaa rakkaus.

~¨~¨~¨~¨~¨~

Tässä on minun pisteeni.

Se hetki,

johon kaikki päättyy.

Tämä on henkinen kuolemani.

Tahtoni taipuminen,

viimeinen alistuminen.

Viimeinen on minun hetkeni.

Se hetki,

jonka jälkeen voi alottaa alusta,

kaiken.

 Loppu.
Piste.