Olisiko huominen helpompi kestää, jos ei muistaisi eilistä,
ei aina tarttautuisi muistoihin?
Kyynel silmin päästin irti, yön pimeyteen katosi rakkaus. Hymyillen.
Katosi näkyvistä, katosi elämästä. Jäi sydämeen arpiseen.
Vaihtui syksy talveen, vuosi toiseen. Harmaana, elottomana.
Vaihtui todellisuus tarinaan, sanoiksi paperille. Sydän verta vuotavaan.
Vierivät vuodet, unohtui elämä. Kuivui kyyneleet.
Yllätti ja löytyi. Syttyi uudelleen. Rakkaus vanha, tarinaksi muuttunut.
Yllätti ja lähti. Katosi jälleen. Rakkaus vanha, tarinaa mukaillut.
Ja minä, pidän kiinni, edelleen. Muistoista.
Kaksin käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti