Yksi ja ainoa

Olisiko elämä helpompaa, jos vierellä kulkisi toinen,
yksi ja ainoa rakkaus?

Kaksi nuorta, levottomuus hiuksissaan,
intohimo silmissään toisiaan katsoo.
Käsi kädessä kulkee, nauraen tulevaisuutta odottaa.
Rohkeasti toista rakastaa.

Kaksi aikuista, tietoisuus hiuksissaan,
luottamus silmissään toisiaan katsoo.
Käsi toisen kädessä, elämänsä toiselle lupaa.
 Lujasti vielä rakastaa.

Kaksi vanhusta, harmaus hiuksissaan,
viisaus silmissään toisiaan katsoo.
Käden toiselle ojentaa, hiljaa kaiken ymmärtää.
Yhä vain rakastaa.

Luodut toisilleen.

~♥~♥~

Hän katsoi kyynelsilmin, katsoi päätään pudistaen,
vierelleen vielä anoi jäämään.

Minä lähdin hymyillen, lähdin kättä heilauttaen,
viimeiset hyvästit jättäen.

Uuteen elämään.

Sydämessä sivuääniä,
kuiskauksia hölmön rakkauden.

♥

Syttyisikö rakkaus uudestaan,

jos huominen antaisi unohtaa, virheet piilottaa?

Yksinäisyyden varjo yössä, hiljaa huokaa, syliinsä haavoittuneen verhoaa.

Ei pelkoa huomisesta, ei uskoa paremmasta.

Yksinäisen sydämessä, rikki revityssä, sammunut polte.

Joskus niin kauniisti roihunnut.

Jos kaiken piilottaisi, synkimmät salaisuudet hautaisi, jälleen pelastuisi.

Jos kaiken antaisi anteeksi, julmimmat teot unohtaisi, alusta alkaisi.

Tulisi luokse kaunis ihminen, antaisi rakastaa. Antaisi olla, vain minä.

Sytyttäisi uudellen, sammuneen rakkauden. Sydämen liekin.

Kaksin käsin

Olisiko huominen helpompi kestää, jos ei muistaisi eilistä,

ei aina tarttautuisi muistoihin?

Kyynel silmin päästin irti, yön pimeyteen katosi rakkaus. Hymyillen.

Katosi näkyvistä, katosi elämästä. Jäi sydämeen arpiseen.

Vaihtui syksy talveen, vuosi toiseen. Harmaana, elottomana.

Vaihtui todellisuus tarinaan, sanoiksi paperille. Sydän verta vuotavaan.

Vierivät vuodet, unohtui elämä. Kuivui kyyneleet.

Yllätti ja löytyi. Syttyi uudelleen. Rakkaus vanha, tarinaksi muuttunut.

Yllätti ja lähti. Katosi jälleen. Rakkaus vanha, tarinaa mukaillut.

Ja minä, pidän kiinni, edelleen. Muistoista.

Kaksin käsin.