Salaisuus

rakastan hämäriä öitä,
niiden pimeyttä,
synkkiä varjoja,
rakastan pimeydessä häntä,
käsiensä kosketusta,
kauniita sanojaan,
vain minun, hän,
hetken yön pimeydessä

verhoudun yöhön,
sen lämpimään hyväilyyn,
lohduttaudun sen hiljaisuudessa,
huokauksien alla,
hymyn häilyessä huulilla

pimeyden laskiessa raskaita verhojaan,
voin olla kuka vain,
enkä kuitenkaan kukaan

Vieläkö rakastaisin?

vieläkö rakastaisin,
vaikka niin lujaa satutit,
samoja haavoja, arpeutumattomia,
jatkuvasti raastoit,
liikaa kipua, kärsimystä,
liikaa valheita

vieläkö rakastaisin,
voimattomana kipuilisin,
olematonta hapuilisin,
vain elettyjä haavekuvia,
unelmilla ruokittuja,
rakkauden raunioilla vain tuhkaa

vieläkö rakastaisin,
siipeni katkenneina,
silmät tyhjyyteen tuijottaen,
sielu haavoja täynnä,
mieli mustaksi maalattu,
tyhjillä lupauksilla rikottu

vielä rakastaisin,
sinua en enää koskaan

Minä

Synkkä mieleni,

piilossa hymyni alla,

kyynelten varjot silmissäni,

nauruni soi tuulessa.

Iloinen mieleni,

takana kyynelten,

hymy kareilee huulilla,

tuskan huutoni kuuluu yössä.

Olen kokonainen, pieninä paloina

Pieni peikko, rukkariepu

synkässä, pimeässä metsikössä,

turvassa kuusikon oksien,

hämärän katveessa asuu pieni peikko,

takkutukka, reikäsukka,

yksinäinen rukkariepu,

piilossa auringon säteiltä,

toisten katseilta,

suojassa pahalta maailmalta

yksin elää haaveissansa,

unelmoi kaikesta kauniista,

kyyneleet silmissä huomiseen katsoo,

kaiho mielin mennyttä muistelee

synkän metsän pieni peikko,

yksinäinen, erinlainen,

unohdettu rukkariepu,

ei muiden joukkoon sopinut,

ei ystäväksi enää kelvannut

raskain mielin pimeässä,

synkässä metsässä taivaltaa,

ei toista peikkoa,

ei kaunista päivänsädettä,

ei pientä menninkäistä,

ei yhtään ystävää,

vain unelmia mukanaan,

pimeyteen eksyy,

ei tietään takaisin löydä

pieni peikko,

takkutukka, reikäsukka,

yksinäinen rukkariepu,

ikuisesti pimeässä vaeltaa,

et ystäväksi häntä enää koskaan saa

Tahdon, tahdon sinut

minä tahdon, tahdon,

sinut tänne,

elämääni, maailmaani,

rinnalleni, vierelleni

tahdon ottaa kädestä,

juosta kanssasi vapauteen

aurinkonlaskuun ja huomiseen

tahdon, tahdon,

aina sinut, vain sinut

sinut nyt,

sinut huomenna,

sinut eilen,

sinut joka hetki

katsomaan eri suuntaan,

tuijottamaan samaa reittiä

maailman tuuliin eksymään,

kahdestaan,

aina vaan,

tahdon sinut

Sinä

Jos kohtaisin sinut,

en katsoisi silmiin.

Voisin hukkua silmiisi,
eksyä ja unohtaa maailman.

Jos hymyilisit minulle,

kääntyisin pois.

Voisin vastata hymyysi,
rakastua taas nauruusi.

Jos puhuisit minulle,

sulkisin korvani.

Voisin kuunnella ääntäsi,
loputtomiin, ikuisuuksiin.

Jos näkisit minut nyt,

näkisit särkyneen mielen,

riekaleisen sielun,

rannalla räpistelevän siipirikon,

pelastusta odottaen.

Sinun vuoksesi kauas eksyneen,
vain sinuun yhä rakastuneen.

Sinulle, rakkaani

Älä kiellä minua tuntemasta näitä tunteita,
ne pelastaa minut vielä.
Älä koskaan epäile rakkauttani,
vaikka se satuttaa.
Älä katoa kokonaan,
se suistaisi minut helvettiin.

Olit pakopaikkani pahalta maailmalta,
olet vieläkin,
olet aina.

Tahtoisin nähdä kasvosi,
kuulla äänesi..

ja saada rakastaa ilman viiltävää tuskaa.

Kiertolaiset

Minne sinä katosit,

minne minä menin, sinun sydämestä?

Olimmeko vain kiertolaisia,

jotka törmäsivät toisiinsa,

jääden toistensa teille vuosiksi?

Mikä sai meidät kohtaamaan,

miksi juutuimme toisiimme?

Kuljimme aikamme vierekkäin,

sisäkkäin, rinnatusten.

Sinä minun sydämessä,

minä sinun sielussa.

Toistemme matkalaisia,

kahleita, onnen tiellä.

Kohtasimme yllättäin,

yhtä yllättäin erosimme.

Irtosit minusta,

minä sinusta.

Hitaasti luisuit aina vain kauemmaksi,

ja kauemmaksi.

Enää en sinuun ylety,

sanani ei sinua saavuta,

käteni hapuilevat tyhjää,

olet mennyt.

Vai olitko koskaan lähelläni?

Olitko totta,

vai kuvittelinko vain?

Olitko vain unelmaa,

pelkkää valhetta?

♥

rakastin rakkauttasi,

vihasin viisaita sanojasi,

viereltäsi hukkaan hapuilin,

sieluasi pakoon ryntäilin

ja takaisin tietä nyt etsin,

takaisin luoksesi sun

...

Anna kätesi ja vien sinut mukanani,

juostaan pieneen seikkailuun, suureen salaisuuteen,

piiloon kaikilta muilta.

Ja kuiskaan sen sinulle,

kuinka susta tykkään!

Sinä ja Hän

Ole hetken aikaa hän..

Hän,

jonka vuoksi itkin,

jonka vuoksi tunsin kateutta,

katkeraa mustasukkaisuutta..

Hän,

jonka lopulta kadotin maailman tuuliin,

jonka hukkasin mieleni syövereistä,

sielusta karkoitin..

Ole hän,

jota rakastin,

jota vihasin,

jota kaipasin koko elämäni..

Ole hän,

jonka vuoksi menetin kaiken,

järkenikin..

Hän,

josta vuosia unelmoin,

jonka vierelle elämäni rakensin,

jolle kaikkeni annoin..

Hän,

joka jätti yksin särkyneen,

joka käänsi selkänsä,

joka kylmästi, sanomatta sanaakaan lähti..

Ole hän,

jota sieluni pimenevissä öissä huutaa,

jota sydämeni kaipaa,

jota käteni vierestä hamuaa..

Ole hetken aikaa hän,

jotta saan viimeisen kerran silmiin katsoa,

jotta saan hyvästit sanoa,

irti lopullisesti päästää ja

kanssasi alusta aloittaa..

♥♥

Tarvitsen tunteen, sielussa kipunoivan, mieleni portteja ravisuttavan tunteen.

Suuren tunteen, salaa piilossa kasvavan, unelmilla ruokitun.

Tarvitsen ihmisen, johon ihastua, josta hupsuna haaveilla.

Jonka vierelle elämäni kuvitella, jolle salaisuudet, salaisimmat haaveet yössä kuiskata.

Ilman haaveita, ilman hölmöjä tunteita, ei olisi minuakaan.

Ei olisi hölmöä pientä sielua, rakkauden epätoivoon kietoutunutta.

Tarvitsen epätoivoa, suurta kipua sydämessä.

Jos en koskaan itkisi itseäni uneen, olisin joku muu.

Tarvitsen perhosia vatsaani, jännityksen tunnetta, muuten en jaksaisi enään hymyillä.

Haluan haavoittua, haluan riutua epätoivossa, nuolla pimeässä kipeitä jälkiä.

Tarvitsen uudet arvet parantuneiden tilalle, nähdä vereni vuotavan.

Tarvitsen kärsimystä, pelkoa.

En haluaisi olla näin heikko, herkkä, tunteiden vallassa.

Mutta jos kuoreni kovettuisi, sydämeni jäätyisi, sieluni mustuisi..

..olisin vain yksi muiden joukossa, tavallinen ja tylsä.

Haaveissani..

Olen ikuisesti siinä,
ihan lähelläsi.

Kun kaadut,
minä otan vastaan.
Kun hapuilet kättä,
minä tartun siihen.
Kun itket kyyneleen,
minä kuivaan sen.
Kun murrut,
minä ehjään sinut.

Olen ikuisesti siinä,
ihan lähelläsi.

Olen enkelisi,
pelastuksesi,
lohdutuksen valo yössä,
olen mitä tarvitset.

Kun naurat,
minä jaan ilosi.
Kun hymyilet,
minä vastaan hymyillen.
Kun huudat,
minä ymmärrän.
Kun nostat nyrkkisi,
minä nostan omani.
Kun lähdet,
minä seuraan sinua.

Olen ikuisesti siinä,
ihan lähelläsi.

Olen ystäväsi,
rakastajasi,
kalleinta maailmassa,
olen mitä tarvitset.

Kun muut lähtevät,
minä jään.
Kun yksikään ei muista,
minä olen vierellä.
Kun kukaan ei välitä,
minä rakastan.
Kun toiset jättävät,
minä lohdutan.
Kun katoat pimeyteen,
minä haen turvaan.

Olen ikuisesti siinä,
ihan lähelläsi.

Olen sinun,
ihan kokonaan,
ikuisesti,
haaveissani.

Onneton karkulainen

elämäni huominen,

taisi jo kulkea ohitseni, huomaamatta,

minut mukanaan vieden

tuskien taival,

sinä minun riippakivenä,

kahleena,

onneni esteenä

iloita yritin,

ihmisestä uudesta,

ihanasta elämästä, mahdollisuudesta

elämäni eilinen,

musta ja synkkä,

tahroja täynnä,

liian ruma

vääränlainen sielu,

muottiin sopimaton,

kylmä ja harmaa, onneton

lammas susien joukossa,

loppuun kulutettu,

verille revitty,

rikkinäinen

kulkemassa varjojen tiellä,

yksin pimeässä,

maailman reunalla

hulluuden porteillla,

kello kädessä,

mustana mieli,

tyhjä ja karu

Jos, ja jos

Jos jaksaisin, niin kertoisin, tunteistani.

Jos uskaltaisin, niin tulisin, luoksesi.

Jos pystyisin, niin kävelisin, puolitien yli.

Jos voisin, niin näyttäisin, sydämeni.

Jos rohkenisin, niin pyytäisin, rakkautta.

Jos katsoisin, niin huomaisin, myöhästyin.

Sinä menit jo.

Vihaan, jotta rakastan

vihaan sinua

vihaan elämää,

jokaista hetkeä

vihaan myrskyä,

tuulta ja sadetta

vihaan tunnetta,

iloa ja surua

vihaan pimeyttä,

vaaroja ja varjoja

vihaan yksinäisyyttä,

ahdistusta ja pelkoa

vihaan öitä,

hiljaisuutta ja hämärää

vihaan kaikkea,

jotta huomenna voin taas rakastaa

...

kaikki unohdetut sanasi,
hukatut,
revityt,
ja pois heitetyt,
nuoruuden peloissa poltetut,
kipunoivat takaisin,
mielesi syövereistä,
muistojen takaa..

jokaisesta hetkestä,
josta et halunnut luopua,
tunnet sen sormissasi,
kuinka kaikki katoaa, jos et kirjoita sitä muistiin,
katoaa iäksi,
etkä enää tavoita sitä tunnetta

epätoivoa ja suurta rakkautta,
menetettyjä molemmat

antaisit minun olla siinä

antaisit minun olla siinä;

aivan lähelläsi,
tuntemassa ihosi lämmön,
ja kätesi kosketuksen,
kuulemassa sydämesi lyönnit,
kaikki hiljaiset kuiskaukset

antaisit minun olla siinä;

vierelläsi,
kätesi kädessäni,
samaan suuntaan kulkemassa,
samaan tulevaisuuteen katsomassa

antaisit minun olla siinä;

kiinni sinussa,
pitämässä sinusta,
välittämässä,
välittämättä muista

antaisit minun olla siinä;

luonasi,
aivan kuin unelmissani olen,
kanssasi kahden,
yhdessä aina

antaisit minun olla siinä;

elämässäsi

...

en kuninkaita kumartele,

en narrina nöyristele,

en enää sokeana seuraa johtajaa

vain omalla verellä kirjattu tieni takanani,

matkani helvetistä takaisin yksin kuljin,

mustia muistoja,

vuotavia haavoja,

vain niitä oli rakkaudesta rampautuneella mukanaan

rikkinäinen sielu,

maahan poljettu mieli,

revitty ja hakattu,

uudelleen tuhoon syösty,

rampautettu,

hyljeksitty

tiellä uuteen päivään,

himmeään valoon,

arvet auki,

vuotaen tyhjiin ennen uutta sarastusta

Menneisyyden Haamu

ei mitään tässä,
synkkää ja pimeää,
elämämme eilisissä,
tulevaisuutemme huomenissa,
katkeria muistoja,
hyljättyjä rakkauksia,
särjettyjä sydämiä

ja sinä,
hyljätty,
syrjään siirretty,
kadotettu,
menneisyyteni haamu

...

Tahdon sinun luoksesi,

jokaiseen päivääsi,

jokaiseen yöhösi,

jokaiseen hetkeen,

hyvään ja huonoon.

Ota minut elämääsi,

ota lähellesi,

rinnallesi kulkemaan,

ja koskaan poispäin kääntymään,

viereltäsi.

Ajatus

Ole minussa, rikkinäisessä sielussa.

Ole tässä, riipivässä tunteessa.

Ole totta, kauniissa unessa.

Ole eilisessä, muistojen meressä.

Ole huomisessa, kultaisessa unelmassa.

Anna itsesi, minulle

Anna ruusuiset unelmat, vaaleanpunaiset haaveet, sydämenmuotoiset ajatukset.

-haaveile kanssani, ole tässä, ole siinä, nyt ja aina

Anna mielesi pimeys, sielusi synkkyys, sydämesi kylmyys.

-johdata valoni pimeään, älä lähde pois, älä anna pudota toisen, kummankaan, älä koskaan sytytä valoa pimeään, turhaan

Anna valoisa hymysi, sointuva naurusi, iloiset silmäsi.

-kuule nauruni, näe hymyni sinulle, katso ja naura, naura kanssani, silmieni ilo tunne siinä, lähelläsi, sisälläsi sielussasi

Anna murskaava raivosi, uhkaava huutosi, salaiset kyyneleet.

-huuda kaikki paha pois, murskaa raivoni omallasi, kuivaa kyyneleeni, omasikin, koskaan et saa pelätä sitä, huutoani, raivoani yössä, tai omaasi kätkeä

Anna piilotettu heikkoutesi, järjetön kaipuusi, riipivä ikäväsi.

-heikkouteni ota vastaan, kaipuu, ikävä, tunne, ole vain ja tunne, anna minun olla, lähelläsi, sylissäsi, tuntea sinut, kaivata ja ikävöidä sinua

Anna itsesi kokonaan, enempää en pyydä.

-ole vain niinkuin olet, otan sinut, virheesi, kaikki, älä käänny pois, älä enää käänny pois, milloinkaan

Tunne minut

Kuule minua,

kuule minua kun yössä huudan,

kipua ja kaipausta,

yksinäisyyttä.

Katso minua,

katso minua niin näet,

kuinka vihanen olen kohtalolle,

ja sinulle.

Kosketa minua,

kosketa minua niin tunnet,

kuinka sydämeni lyö,

ja miten vapisen lähelläsi.

Tunne minut,

tunne minut niin tiedät kuinka sinusta välitän.

Kaksi elämän kulkuria,

jotka kohtasivat väärään aikaan,

väärässä paikassa.

Kaksi petettyä, kaksi jätettyä,

jotka luulivat olevansa toisilleen ne oikeat.

Kaksi luonnon lasta,

joiden rakkaus ja palava kaipuu,

eivät koskaan kohdanneet toisiaan.

Kaksi elämää,

yhdessä,

mutta niin erillään,

sinä ja minä.

Olen tässä

Olen tässä,

tule luokseni totisin silmin, vakavin mielin,

tule arvet sydämessä, sielu riekaleina, tule kyynelten saattelemana.

Tule luokseni todellisena, tule sellaisena kuin olet,

en odota enkeliä, en pyhimystä, en odota täydellisyyttä.

Olen tässä,

älä peitä virheitäsi, älä salaa tekojasi, älä pelkää.

Älä epäile tunteitani, sydämeni kuiskailuja, salaisia supinoita.

Olen tässä,

yhtä vajavaisena kuin sinä, yhtä rikki revittynä,

alastomana edessäsi, ilman kauniita sanoja, koristavia tekoja.

Olen tässä,

tule kanssani, tälle tielle, tuntemattomalle, pelottavalle,

yhdessä kulkemaan, harha-askeleita varomaan.

Tule kulkemaan vierelleni,

pitämään kädestäni, katsomaan silmiin.

Tule olemaan yksi, yhdessä, kaksin katsomaan tulevaisuuteen.

Olen tässä,

vain sinua varten.

Sinä&Minä

Minä olen myrskyävä meri, ole sinä laituriin liplattava järvi.

Ole sinä hellepäivä, minä olen pakkasyö.

Minä olen sateenkaari, ole sinä revontulet.

Ole sinä hurrikaani, minä olen kesäinen tuulenhenkäys.

Minä olen kurja loskakeli, ole sinä iloinen kevätpuro.

Ole sinä aamukaste, minä olen iltarusko.

Minä olen kuutamon kajo, ole sinä auringon säde.

Ole sinä ukkonen, minä olen poutapilvi.

Minä olen linnun laulu, ole sinä suden huuto.

Ole sinä syksyinen sade, minä olen keväinen aurinko.

Minä olen sinun, ole sinä minun.

Menninkäisten metsä

Hiljainen metsä,

lumesta nuokkuvat puut, valkoisuuteen kadonnut vihreys,

menninkäisten valtakunta.

Hiljainen metsä,

valkoinen unelma, auringon heijastamat timantit hangella,

menninkäisten aarteet.

Hiljainen metsä,

rauha ja onni, siimeksessä siellä, kulkisin hymyillen,

menninkäisten polkuja.

Hiljainen metsä,

vain askelten äänet hangella, tuulen kuiskaus, linnun laulu,

ja menninkäisten salaisuudet.

Hiljainen metsä, menninkäisten valtakunta..