...

en kuninkaita kumartele,

en narrina nöyristele,

en enää sokeana seuraa johtajaa

vain omalla verellä kirjattu tieni takanani,

matkani helvetistä takaisin yksin kuljin,

mustia muistoja,

vuotavia haavoja,

vain niitä oli rakkaudesta rampautuneella mukanaan

rikkinäinen sielu,

maahan poljettu mieli,

revitty ja hakattu,

uudelleen tuhoon syösty,

rampautettu,

hyljeksitty

tiellä uuteen päivään,

himmeään valoon,

arvet auki,

vuotaen tyhjiin ennen uutta sarastusta