Minne sinä katosit,
minne minä menin, sinun sydämestä?
Olimmeko vain kiertolaisia,
jotka törmäsivät toisiinsa,
jääden toistensa teille vuosiksi?
Mikä sai meidät kohtaamaan,
miksi juutuimme toisiimme?
Kuljimme aikamme vierekkäin,
sisäkkäin, rinnatusten.
Sinä minun sydämessä,
minä sinun sielussa.
Toistemme matkalaisia,
kahleita, onnen tiellä.
Kohtasimme yllättäin,
yhtä yllättäin erosimme.
Irtosit minusta,
minä sinusta.
Hitaasti luisuit aina vain kauemmaksi,
ja kauemmaksi.
Enää en sinuun ylety,
sanani ei sinua saavuta,
käteni hapuilevat tyhjää,
olet mennyt.
Vai olitko koskaan lähelläni?
Olitko totta,
vai kuvittelinko vain?
Olitko vain unelmaa,
pelkkää valhetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti