Siitä, mihin Ymmärrys loppuu, alkaa Hulluus

Kun vapauskaan ei käteen jää

Annoit rakastua sinuun.

Päästit lähelle,
julmaan, mustaan,
pettäjän sydämeesi.

Ripottelit polttavaa tuhkaa,
kuumaa, hehkuvaa,
kipunoiviin arpiin.

Yksin jätit kulkemaan,
pimeään, synkkään,
maanpäälliseen helvettiin.

Veit kaiken,
vapautenikin.

Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Runot
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Kommentit (Atom)
Oma kuva
KatjaEmilia
Tarkastele profiilia

Arkisto

  • ►  2016 (1)
    • tammikuuta (1)
  • ►  2015 (5)
    • heinäkuuta (1)
    • kesäkuuta (1)
    • huhtikuuta (1)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2014 (13)
    • joulukuuta (2)
    • marraskuuta (8)
    • lokakuuta (1)
    • syyskuuta (1)
    • kesäkuuta (1)
  • ▼  2013 (12)
    • joulukuuta (1)
    • marraskuuta (4)
    • lokakuuta (2)
    • syyskuuta (1)
    • elokuuta (4)
  • ►  2012 (7)
    • marraskuuta (3)
    • syyskuuta (2)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2011 (69)
    • elokuuta (1)
    • toukokuuta (2)
    • huhtikuuta (3)
    • maaliskuuta (7)
    • helmikuuta (54)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2010 (28)
    • lokakuuta (1)
    • elokuuta (8)
    • heinäkuuta (4)
    • toukokuuta (7)
    • helmikuuta (8)

Kategoriat

  • Runot (120)
  • ArkistojenAarteita (5)
  • Höpinöitä (5)
  • Jos (4)
Teema: Vesileima. Teeman kuvien tekijä: Jason Morrow. Sisällön tarjoaa Blogger.