Kohtalo kuljettaa minut vielä oikeaan satamaan,
oikeaan paikkaan, kotiin viimeinkin.
Kauan, jo liian kauan, olen joutunut vastaan taistelemaan,
levätä viimein tahtoisin, pään omaan sänkyyni painaa.
Kotiin palata haluaisin, ainoaan oikeaan kotiin,
äitini rakentamaan, perheeni muistojen täyttämään.
Lapsuudenkotiin tahdon, sen tuttuihin tuoksuihin,
leivinuunin tulet laittaisin, kaikesta vain nauttisin.
Vihdoinkin kotiin, liian kauan vieraiden asuttamaan,
minä sinne kuulun, ei kukaan muu..
Toivottavasti et pidä minua minään härikkönä, mutta rakastin tätäkin ja samaistuin tunnelmaan täydellä sydämmellä. :) T: Pasi Nevalainen
VastaaPoista