Siitä, mihin Ymmärrys loppuu, alkaa Hulluus

Nimetön sinä

Kiitos arvista, jotka sinulta sain.
Kiitos helvetistä, johon minut ajoit.

Annan anteeksi, sinulle.
Kaiken sen, mitä teit.
Kaiken sen, mitä et ollutkaan.

Olen ikuisesti rikki,
ikuisesti arpieni peittämä.

Mutta en koskaan kaltaisesi petturi.
Rakkaudessa häviäjä.
Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Runot
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Kommentit (Atom)
Oma kuva
KatjaEmilia
Tarkastele profiilia

Arkisto

  • ►  2016 (1)
    • tammikuuta (1)
  • ▼  2015 (5)
    • heinäkuuta (1)
    • kesäkuuta (1)
    • huhtikuuta (1)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2014 (13)
    • joulukuuta (2)
    • marraskuuta (8)
    • lokakuuta (1)
    • syyskuuta (1)
    • kesäkuuta (1)
  • ►  2013 (12)
    • joulukuuta (1)
    • marraskuuta (4)
    • lokakuuta (2)
    • syyskuuta (1)
    • elokuuta (4)
  • ►  2012 (7)
    • marraskuuta (3)
    • syyskuuta (2)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2011 (69)
    • elokuuta (1)
    • toukokuuta (2)
    • huhtikuuta (3)
    • maaliskuuta (7)
    • helmikuuta (54)
    • tammikuuta (2)
  • ►  2010 (28)
    • lokakuuta (1)
    • elokuuta (8)
    • heinäkuuta (4)
    • toukokuuta (7)
    • helmikuuta (8)

Kategoriat

  • Runot (120)
  • ArkistojenAarteita (5)
  • Höpinöitä (5)
  • Jos (4)
Teema: Vesileima. Teeman kuvien tekijä: Jason Morrow. Sisällön tarjoaa Blogger.