Runoja hipille IX

Mieleni maisema sekoittui,
hyrskynmyrskyn ja mullinmallin.
Kuljit vain ohi, hymyilit.

Sydämeni kuperkeikan tahdissasi heittää,
uudelleen ja uudelleen.
Tahtoen saman rytmin kanssasi löytää. 

Ehdinkö itsekään enää mukaan,
matkaan outoon ja mahdottomaan.

Runoja hipille VIII

Sinä minun huumeeni,
koukuttava, huumaava.

Yllätit,
itsestään itseesi ihastutit.

 Herätit sisälleni julman palon,
yhä enemmän janoavan.

Olet minussa,
sielussani, sydämessäni.

Ikuisuuteen jää luokseni.

Runoja hipille VII

 piirrän sinut punaisella mieleni maisemaan
 
maalaan sinulle leveän hymyn,
silmissä asti loistavan
 
olet keltaista ja purppuraa
olet vihreämpi kuin naapurin nurmi
 
maalaan sinut vaaleanpunaiseen unelmaan,
hämyiseen aamun kajoon,
illan siniseen hetkeen
 
ei maalata enää mitään mustaa 
 

Runoja hipille VI

Käsi kädessä kahdestaan,
täysin tuntemattomalla tiellä.

 Auringonlaskun alla.

Yhteisen ajanlaskun ensihetkissä..

..jos tulisit jo vastaan.

Runoja hipille V

olet minussa,
mieleni jokaisessa mutkassa

sieluni huutaa sinua,
sinun luoksesi

kaipaan sinua,
vaikka en vielä koskaan tavannutkaan

Runoja hipille IV

vääränlainen tähän maailmaan,
mieli kaukana kaikesta,
sielukin aavistuksen kallellaan

sinut haluan tähän mielettömyyteeni,
vain sinut seuraksi hulluuteeni

toisistaan niin erilaiset,
toistensa sydämissä täydelliset

Runoja hipille III


näyttäisin sinulle mitä rakkaus voi olla

ei pelkoa, ei pimeää

hymynä huulilla
kuplivana mielessä
säihkeenä silmissä

niin kaunista ja herkkää,
vaan ei särkyvää

 

Jos huomiseen näkisi..

Ei hauras ihminen niin helposti särkyisi.
ei heikko mieli lankeaisi.
Pystyisi välttämään virheet,
kiertämään houkutuksien karikot.

..ei yllättyisi hölmöistä tunteistaan koskaan.

Runoja hipille II


se soittaa kitaraansa ja laulaa laulujaan
sen takkuinen tukka ihan liian pitkä
sen silmissä pilke ja uudet kujeilut
se hymyilee ujosti ja katsoo toisaalle

se sydämeni taisi viedä

Runoja hipille I

tahtoisin

loputtomasti vain katsella sinua
uudelleen kuulla kaikki laulusi

ihan varovasti koskettaa
tuntea sinut tässä

vierellesi jäisin kylmään huomiseen
lupaisin sen sulle yhä uudelleen;
hukkuisin sun hulluuteen

 

Nimetön sinä

Jos sinä olisit tuntematon tie;
epäröimättä harhaan astuisin.
Ja äärettömyyteen sinua seuraisin.

Jos sinä olisit hulluus;
en järjen ääntä enää kaipaisi.
Ja mielettömyyteen kanssasi kietoutuisin.

Jos sinä olisit rakkaus;
empimättä tunteeseen sukeltaisin.
Ja ikuisuuden sinusta löytäisin.

Varjoista valoon

Jäin varjoon,
jotta et minua näkisi,
häpeääni huomaisi.

Jäin varjoon,
jotta et tekojani tuomitsisi,
vääryyttä minussa näkisi.

 Jäin varjoon,
jotta et minua loukkaisi,
sanoillasi satuttaisi.

Sydän rinnassa raskaana,
yksinäisyyden takkaa kantaen.

Tietä valoon etsin.
Vierellesi haluan.